Selkärankareuma eli Spondylarthritis ancylopoetica

Selkärankareumasta kirjoittaminen on tullut toiveena yhdeltä lukijalta joten tässä minun tarinani.

Minä kuulin sanan reuma ensimmäisen kerran kun jouduin HUS silmäpolille pitkittyneen silmänvärikalvon tulehduksen vuoksi. Olin lomamatkalla ja tulehdus kerkesi muhia silmässä koko viikon ja lomalta palattuani jouduin silmäpolin kautta osastolle 10:ksi päiväksi, silmässäni ei ollut enää näköä kuin ehkä 5 %. Silloin lääkäri kysyi, että sairastanko reumaa? Silloinhan en tiennyt sitä sairastavani. Oli aika pelottavaa, kun lääkäri sanoi ettei voi taata, että näkö edes palautuu silmääni. Sairaalassa minuun pumpattiin kortisonia tipalla suoneen ja piikillä suoraan silmään ja näkö alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Huoneessani oli sellainen metsäinen puolukkataulu ja siskon kanssa puhuessa katselin taulua ja sanoin että "hei nyt mä nään jo vähän".

Silmätulehduksen jälkeen meni useampi vuosi ja tanssin silloin lahtelaisessa Hot Club tanssiryhmässä  (siis vuosia ja 30 kg sitten) ja treeneissä oli alaselkä koko ajan kipeä. Laivallakin esiintyessämme jouduin usein ottamaan särkylääkettä ennen keikkaa. Silloinen työpaikkalääkäri alkoi sitten tutkimaan tarkemmin selkääni ja teki osaavana lääkärinä erilaisia painelutestejä ja se kipu oli aivan järkyttävä, aivan kuin olisi tikarilla työnnetty tuonne nivelien väliin. Lähetteestä näin myöhemmin, että lääkäri epäilikin selkärankareumaa lähettäessään minua magneettikuvaukseen.

Magneettikuvista sitten selvisi, että sairastan selkärankareumaa. Olin silloin 29 vuotias. Tautihan yleensä diagnotisoidaan 20-30 vuoden iässä. Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 % kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu.

Oireina minulla oli myös viiltävä kipu alaselän ja pakaran alueella esim. istuttuani hetken aikaa ja lähdettyäni liikkeelle. Selkärankareumassa kipu tosin hellittää liikkuessa toisin kuin esim. Iskias kipu. Selkä on myös usein yön jälkeen jäykkä ja kipeä, mutta helpottaa liikkeelle lähdettyä. Olen myös joutunut kävelemään ns. laahaamallaa toista jalkaa perässäni, koska kipu on ollut niin kova ettei ilman kyyneleitä ole selvitty. Ja minulla on aika kova kipukynnys, esim. synnytys oli minusta ihan palakakkua ja synnytyksen jälkeen kävelin osastolle ja kysyin lääkäriltä, että eikös tästä voisi jo lähteä kotiin :) Raskauden aikana minulla oli kerran selkä niin kipeä, että noustessani raput yläs Hämeentiellä 5:teen kerrokseen (ei hissiä), että puristin toisella kädellä kaidetta ja toisella mieheni käsivartta ja askel kerrallaan mentiin ylös. Synnytyksen jälkeen meni aika monta vuotta niin etten käyttänyt edes lääkkeitä, olin tosin myös kevyemmässä kunnossa ELI nyt sitä liikuntaa takaisin tähän mimmiin !!

Itselläni sairaus on pysynyt aika hyvänä liikunnan avulla ja syön ainoastaan yöksi kaksi Salazopyrin tablettia. Uiminen olisi hyvää harjoittelua ja nimenomaan oikea rintauinti, jotta liikettä tulee niskan, yläselän ja rintarangan alueelle. Pahimmassa tapauksessa selkärankareuma suoristaa ja jäykistää selkärangan suoraksi.