lauantai 15. elokuuta 2015

Rennolla asulla kohti viikonloppua

Pellavahousut ovat aivan ihanat käyttää, mutta menettävät kyllä ryhtinsä yhdenkin istumisen jälkeen. Nämä omat pellavahousuni ovat vielä superrennosta nauhakiinnitysten ja löysän mallinsa ansiosta eli sopivat hyvin työmatkalle. Kesken kuvien oton piti lisätä aurinkolasit silmille, aurinko paistoi niin kirkkaasti, että silmät alkoivat valumaan samantien. Muutenkin olen kärsinyt silmien vuotamisesta koko viikon :( Noh, vapaa viikonloppu auttaa varmaan siihenkin vaivaan.



 housut- Seppälä
pusero- Zara
kengät- Pieces
aurinkolasit- Gucci
laukku- LV


Pääsin tänään jäältä vasta klo 20 ja pitkän työviikon päätteeksi avasin minipullon kuohuvaa ja lakkasin kynsiin ranskalaisen lakkauksen. 


perjantai 14. elokuuta 2015

Vanhuus

Musta on selvästi tullut vanha. Odotan viikonlopulta sitä, että saan olla tekemättä mitään tai mikään aikataulu ei rajoita tekemisiäni. Jos haluan pestä lisää ikkunoita niin teen sen tai jos haluan repiä rikkaruohoja puutarhassa niin voin tehdä sen omaan tahtiini. Tai sitten vain olen ja lepään. Joskus nuorempana olisin jo tehnyt suunnitelman Petran kanssa, että mihin lähdetään ja ketä tulee mukaan. Ainoa asia minkä päätin viikonloppuna tehdä, lähden aamusta keräämään vadelmia. Koiran kanssa lenkkeillessä olen löytänyt monta hyvää apajaa. Tänä vuonna on muuten paljon vadelmia ja ne ovat isoja!


Viikonloppu on mukava aloittaa myös siivotussa kodissa eli eilen illalla vielä ennen yhdeksää heiluin imurin kanssa.

Tilasin myös Kikon meikkejä lisää. Nämä heidän luomivärit ovat aivan huippuja, paljon pigmenttiä ja mikä ehkä itselle tärkeintä,  eivät varise.




Mukavaa viikonloppua kaikille ja nautitaan tästä auringonpaisteesta ja lämmöstä.


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ärrimurri keskiviikko

En tiedä miksi keskiviikko alkoi töissä ärrimurrina. Menin jäällekin vasta puoli neljäksi ja jotenkin se tunti ei vain mennyt niin kuin elokuvissa. Seuraavaa ryhmää jo varoitin, että olen sitten kiukkuinen kuin persiisiin ammuttu karhu ja tytöt vain nauroivat ja yksi työkaverikin sanoi: "Sinä, ethän sä oo koskaan huonolla tuulella", mikä on kyllä totta :) Olo tai mieli kyllä parani hieman yhden ruisleivän jälkeen eli ehkä olinkin vain nälkäinen.

Yksi asia mitä inhoan yli kaiken on se kun joku kiukuttelee huonoa tuultaan muille. Kotona voi kiukun näyttää, mutta ei muille joilla ei ole osaa eikä arpaa huonoon tuuleen!
Ugh olen puhunut :)



 farkut- H&M
kengät- Converse
paita- Zara
laukku- LV
koira- Berninpaimenkoira

 Lähikuva Lakusta :)

OOTD

Tässä tiistain asua, tulihan näille kesävaatteille vielä käyttöä suomessakin.





 housut- KappAhl
paita- Lindex
varvastossut- Marc O Polo
vyö, laukku ja rannekoru- LV


tiistai 11. elokuuta 2015

Selkärankareuma eli Spondylarthritis ancylopoetica

Selkärankareumasta kirjoittaminen on tullut toiveena yhdeltä lukijalta joten tässä minun tarinani.

Minä kuulin sanan reuma ensimmäisen kerran kun jouduin HUS silmäpolille pitkittyneen silmänvärikalvon tulehduksen vuoksi. Olin lomamatkalla ja tulehdus kerkesi muhia silmässä koko viikon ja lomalta palattuani jouduin silmäpolin kautta osastolle 10:ksi päiväksi, silmässäni ei ollut enää näköä kuin ehkä 5 %. Silloin lääkäri kysyi, että sairastanko reumaa? Silloinhan en tiennyt sitä sairastavani. Oli aika pelottavaa, kun lääkäri sanoi ettei voi taata, että näkö edes palautuu silmääni. Sairaalassa minuun pumpattiin kortisonia tipalla suoneen ja piikillä suoraan silmään ja näkö alkoi pikkuhiljaa palautumaan. Huoneessani oli sellainen metsäinen puolukkataulu ja siskon kanssa puhuessa katselin taulua ja sanoin että "hei nyt mä nään jo vähän".

Silmätulehduksen jälkeen meni useampi vuosi ja tanssin silloin lahtelaisessa Hot Club tanssiryhmässä  (siis vuosia ja 30 kg sitten) ja treeneissä oli alaselkä koko ajan kipeä. Laivallakin esiintyessämme jouduin usein ottamaan särkylääkettä ennen keikkaa. Silloinen työpaikkalääkäri alkoi sitten tutkimaan tarkemmin selkääni ja teki osaavana lääkärinä erilaisia painelutestejä ja se kipu oli aivan järkyttävä, aivan kuin olisi tikarilla työnnetty tuonne nivelien väliin. Lähetteestä näin myöhemmin, että lääkäri epäilikin selkärankareumaa lähettäessään minua magneettikuvaukseen.


Magneettikuvista sitten selvisi, että sairastan selkärankareumaa. Olin silloin 29 vuotias. Tautihan yleensä diagnotisoidaan 20-30 vuoden iässä. Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 % kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu.


Oireina minulla oli myös viiltävä kipu alaselän ja pakaran alueella esim. istuttuani hetken aikaa ja lähdettyäni liikkeelle. Selkärankareumassa kipu tosin hellittää liikkuessa toisin kuin esim. Iskias kipu. Selkä on myös usein yön jälkeen jäykkä ja kipeä, mutta helpottaa liikkeelle lähdettyä. Olen myös joutunut kävelemään ns. laahaamallaa toista jalkaa perässäni, koska kipu on ollut niin kova ettei ilman kyyneleitä ole selvitty. Ja minulla on aika kova kipukynnys, esim. synnytys oli minusta ihan palakakkua ja synnytyksen jälkeen kävelin osastolle ja kysyin lääkäriltä, että eikös tästä voisi jo lähteä kotiin :) Raskauden aikana minulla oli kerran selkä niin kipeä, että noustessani raput yläs Hämeentiellä 5:teen kerrokseen (ei hissiä), että puristin toisella kädellä kaidetta ja toisella mieheni käsivartta ja askel kerrallaan mentiin ylös. Synnytyksen jälkeen meni aika monta vuotta niin etten käyttänyt edes lääkkeitä, olin tosin myös kevyemmässä kunnossa ELI nyt sitä liikuntaa takaisin tähän mimmiin !!


Itselläni sairaus on pysynyt aika hyvänä liikunnan avulla ja syön ainoastaan yöksi kaksi Salazopyrin tablettia. Uiminen olisi hyvää harjoittelua ja nimenomaan oikea rintauinti, jotta liikettä tulee niskan, yläselän ja rintarangan alueelle. Pahimmassa tapauksessa selkärankareuma suoristaa ja jäykistää selkärangan suoraksi.